”Eurooppa ei voi tehdä mitään levyn loppumiselle”: mitä laki todella sanoo

Pelaajien esittämän kysymyksen jälkeen, joka koski PlayStation-levyjen tuotannon loppumista tammikuussa 2028, Euroopan komissio vastasi, ja sen vastaus nousi otsikoihin: ”Eurooppa ei voi vastustaa PlayStationin päätöstä.” Tämä on juridisesti täsmällistä. Mutta pysähtyminen tähän tarkoittaa olennaisen ohittamista. Analyysi.

Mitä sanottiin, tarkalleen ottaen

Lehdistön haastattelemana Euroopan parlamentissa Strasbourgissa heinäkuussa 2026 Michael McGrath, demokratiasta, oikeudesta, oikeusvaltiosta ja kuluttajansuojasta vastaava Euroopan komissaari, totesi:

”Yritykset voivat vapaasti tarjota pelejä ja palveluja parhaaksi katsomallaan tavalla, sillä edellytyksellä, että kuluttajien oikeudet suojataan täysimääräisesti kansallisen lainsäädännön ja unionin lainsäädännön mukaisesti.”

Toisin sanoen: komissio ei puutu asiaan eikä ehdota lakia, joka velvoittaisi Sonyn (tai ketä tahansa muuta) säilyttämään fyysisen formaatin. Päätös kuuluu hänen sanojensa mukaan ”kaupallisiin ja sopimuksellisiin vapauksiin”.

Miksi hän on oikeudellisesti oikeassa

• Elinkeinovapaus on EU:n perusoikeus. Perusoikeuskirjan 16 artikla suojaa elinkeinovapautta, mikä sisältää tuotteiden, formaattien ja jakelukanavien valinnan. Valmistajan velvoittaminen jatkamaan levyjen valmistusta olisi suora puuttuminen tähän oikeuteen, mikä vaatisi vankan oikeusperustan ja oikeasuhtaisen yleisen edun mukaisen perustelun.
• Kuluttajansuojalaki säätelee sitä, miten myydään, ei sitä, mitä valmistetaan. Videopeleihin sovellettavat keskeiset säädökset (direktiivi 2019/770 digitaalisesta sisällöstä ja digitaalisista palveluista, direktiivi 2011/83 kuluttajille ennen sopimuksen tekoa annettavista tiedoista ja peruuttamisoikeudesta, direktiivi 93/13 kohtuuttomista ehdoista) asettavat vaatimustenmukaisuutta, avoimuutta ja sopimustasapainoa koskevia velvoitteita. Yksikään niistä ei aseta eikä salli asettaa vaatimusta tietystä jakelualustasta.
• Mikään unionin toimivalta ei kata tätä tapausta. EU yhdenmukaistaa sisämarkkinoita ja suojelee kuluttajia; sillä ei ole oikeusperustaa määrätä yksityisen, muutoin lakia noudattavan yrityksen tuotteiden formaatista. Kysymykseen ei sovelleta DSA-asetusta (alustoihin kohdistuva asetus 2022/2065) eikä DMA-asetusta (portinvartijoihin kohdistuva asetus 2022/1925).

Tässä kohtaa asia on siis selvä: ne, jotka toivoivat Brysselin ”estävän” Sonyn päätöksen, odottivat jotain, mitä nykyinen eurooppaoikeus ei yksinkertaisesti mahdollista.

Missä kohtaa vastaus kannattaa kääntää nurin

McGrathin lausunnon kiinnostava kohta ei ole ”yritykset ovat vapaita”. Se on ehto: ”sillä edellytyksellä, että kuluttajien oikeudet suojataan täysimääräisesti”. Sillä juuri siinä kenkä puristaa. Mitkä oikeudet, konkreettisesti, suojaavat täysin digitaalisen pelin ostajaa?

• Et osta hyödykettä, vaan hyväksyt käyttöoikeussopimuksen. Peruutettavissa, ei-siirrettävissä, muutettavissa, kuten muistuttaa jokainen CLUF, jota kukaan ei lue.
• Käytettyjen pelien jälleenmyynti katoaa käytännössä. Ranskan oikeuslaitos on lopullisesti evännyt digitaalisten pelien jälleenmyynnin (Pariisin muutoksenhakutuomioistuin, 21. lokakuuta 2022, vahvistettu kassaatiotuomioistuimessa 23. lokakuuta 2024, asia UFC-Que Choisir vastaan Valve, valitus nro 23-13.738). Niin kauan kuin levyjä oli olemassa, käytettyjen pelien, lainaamisen ja luovuttamisen markkinat säilyivät. Levyn loppuminen sammuttaa nämä markkinat ilman, että yksikään lainsäätäjä olisi koskaan niin päättänyt: pelkkä teollinen päätös tuottaa vaikutuksen, jota mikään laki ei ole äänestänyt. Katso täydellinen analyysimme jälleenmyynnistä.
• Säilyttämistä ei taata. Lakisääteinen tallennusvelvoite kattaa digitaalisen sisällön huonosti eikä lainkaan palvelimista riippuvaisia pelejä. Kun kauppa sulkeutuu tai palvelin sammuu, peli voi kadota, vaikka se olisi ”ostettu ikuisesti”.

Toisin sanoen: levyn loppuminen on laillista, mutta se siirtää oikeuksiesi koko painon digitaaliseen kehykseen, joka on vielä suurelta osin rakentamatta. Sanoa ”kuluttajien oikeudet on suojattu” preesensissä tarkoittaa sellaisen oikeustilan kuvaamista, joka suojaa ostotapahtumaa, ei sitä, mitä pelaajat tarkoittavat omistamisella, lainaamisella, jälleenmyymisellä ja säilyttämisellä.

Todellinen taistelu: Digital Fairness Act

Ei ole sattumaa, että tämä lausunto tulee kuukausi toisen epäonnistuneen kohtaamisen jälkeen: 16. kesäkuuta 2026 komissio vastasi eurooppalaiseen kansalaisaloitteeseen Stop Destroying Videogames (lähes 1,3 miljoonaa allekirjoitusta) hylkäämällä kaikki lainsäädäntöehdotukset ja suosien sen sijaan vuoropuhelua toimialan kanssa sekä käytännesääntöjä. Yksityiskohtainen analyysimme löytyy täältä.

Mutta asia ei ole päätökseen viety, ja tämä on se osa, jonka otsikot ”Eurooppa ei voi tehdä mitään” järjestelmällisesti unohtavat:

• Kesäkuun 9. päivänä 2026 noin 45 kaikkien poliittisten ryhmien europarlamentaarikkoa (EPP, S&D, Renew, Vihreät, Left sekä sitoutumattomat) kirjoittivat komission puheenjohtaja Ursula von der Leyenille, varapuheenjohtaja Henna Virkkuselle ja komissaari McGrathille vaatien ”konkreettista lainsäädäntöehdotusta” ja varoittaen, että vastauksen puuttuminen ”lähettäisi katastrofaalisen viestin kaikille EU:n kansalaisille”.
• Kesäkuun 16. päivän hylkäyksen jälkeen liike on suunnannut uudelleen kohti Digital Fairness Act -asetuksen muuttamista, tulevaa eurooppalaista digitaalista oikeudenmukaisuutta koskevaa säädöstä, joka on valmisteilla komissiossa, jotta siihen kirjattaisiin pelien säilyttämistä ja elinkaaren päättymistä koskevat velvoitteet.

McGrath puhuu totta: nykyisellä oikeudella EU ei voi estää levyn loppumista. Mutta laki ei ole luonnontila, sitä voidaan muuttaa. Kukaan ei vakavissaan vaadi Sonyn velvoittamista valmistamaan levyjä vuonna 2028. Kyse on jostain muusta: siitä, että täysin digitaaliseen maailmaan liitettäisiin vihdoin oikeudet, jotka vastaavat niitä, joita fyysinen tallennusväline antoi meille oletusarvoisesti, GamerGenin ehdottamien ”6 takuun” hengessä: avoimuus ennen ostoa, säännelty jälleenmyynti, elinkaaren päättymistä koskevat velvoitteet, kulttuuriperinnön säilyttäminen.

Mitä tästä pitää muistaa

• Kyllä, Sony on oikeuksiensa rajoissa: kaupallista vapautta suojaa EU:n perusoikeuskirjan 16 artikla.
• Kyllä, komissio puhuu totta: mikään eurooppalainen säädös ei mahdollista jakelumuodon määräämistä yritykselle.
• Mutta ”kuluttajien oikeudet on täysimääräisesti suojattu” kuvaa oikeutta ostaa, ei oikeutta omistaa: jälleenmyynti on kuollut oikeusteitse (kassaatiotuomioistuin, 2024), säilyttämistä ei takaa mikään, ja käyttöoikeus pysyy peruutettavissa.
• Vipuvarsi ei siis ole levyn loppumisen kieltäminen: se on sellaisten digitaalisten oikeuksien saaminen Digital Fairness Act -säädökseen, jotka todella korvaavat sen, mitä levy käytännössä takasi.

Komissio sanoo, ettei se voi pelastaa levyä. Kukaan ei sitä siltä oikeastaan pyytänytkään. Se, mitä siltä pyydetään, on ettei se anna sen mukana kuolla niiden oikeuksien, joita levy kantoi.

Lue myös: PlayStation lopettaa levyjen valmistuksen vuonna 2028 · Analyysimme komission vastauksesta Stop Destroying Videogames -aloitteeseen · Digitaalisten pelien jälleenmyynti: lait, ristiriidat ja oikeuskeinot

Lähteet

• Gamekult, ”Eurooppa ei voi vastustaa PlayStationin päätöstä” (heinäkuu 2026)
• GamesRadar+, komissaari McGrathin lausunto (alkuperäinen lainaus englanniksi)
• TechSpot, ”EU says it can't stop Sony from ending physical PlayStation game releases”
• Direktiivi (EU) 2019/770 digitaalisesta sisällöstä ja digitaalisista palveluista (EUR-Lex)
• Euroopan parlamentti, Digital Fairness Act -seurantatiedote
• Kassaatiotuomioistuin, 1. siviilijaosto, 23. lokakuuta 2024, valitus nro 23-13.738 (UFC-Que Choisir vastaan Valve)